Pennut ovat jo niin kasvaneet (no, ei mutta tuntuu sille). Painot ovat nousseet ja ovat niin näppäriä punkemaan itsensä jonkun vaatteen alle.
Pehmeitä, ihanalle tuoksuvia pikkuisia labradoripentusia! Niitä haluan vain pidellä ja nuuhkia. Mokka on aivan loistava emäkoira. Hoitaa pennut niin hyvin ja pennut ovat puhtaat.
Aamulla kävi:
Mokka oli ulkona ja koko lauma isolla puolella. Olin ottanut Mokalle jauhelihaa sulamaan, että söisi edes sitä. Nappulat eivät oikein maistu, joten lihaa ensin kyytipojaksi.
Kutsuin Mokan eteiseen ja annoin lihat. Kylläpä maistui ja pentulaan tullessa koira meni heti nappulalautaselle ja popsi kaikki zuitzait vain.
Ihmettelin, etteivät pennut kiinosta yhtään. No, ei tietenkään. Koira oli Mokan äitikoira Ronja. Ovat niin samanlaiset ja Ronjallakin nisät ovat jääneet roikkumaan. Enpä huomannut, en.
Ronja sai oikein tupla- aamupalat. Mokka- parka jäi ilman liha- annosta. Ronja on kyllä ollut aina se eka ulos ja autoon ja joka paikkaan. Teki minun väsyneille silmilleni temput.
Mielenkiintoista oli, etteivät ipanat yhtään reagoineet Ronjan tuloon. Kun Mokka tulee, niin alkaa heti ininä ja pyöriminen- missä, missä, missä!
